Asta Leppä kirjoittaa Helsingin Sanomissa 11.5.2014 että "Lapset harrastavat liian tosissaan". Kirjoitus on hieno ja sisätää paljon asiaakin, mutta muutamasta asiasta olen todella todella TODELLA eri mieltä hänen kanssaan. Toisaalta näkökulmamme aiheeseen on hyvin erilainen, mutta mua nyt vaan alkaa pikkuhiljaa kismittää nää iänikuiset 'harrastuksen pitää olla pelkkää leikkiä' -itkuvirret, kun taideopetuksen taso laskee ko lehmän häntä ja samaan aikaan suureen ääneen ihmetellään, miksi esimerkiksi kansallisbaletin solistiroolit ja kaupunginorkesterien vakipaikat täytetään ulkomaisilla taiteilijoilla.
Heti alussa Leppä toteaa, että lasten harrastukset eivät ole enää mitään rentoa puuhastelua. Siis anteeksi mitä?
