Olen itse tehnyt aikanaan työharjoitteluni ammattiteatterissa. Olen siis osana opintojani ollut mukana tekemässä isoa musikaalia, työskennellyt ammattilaisten rinnalla, samoissa työtehtävissä, samalla tavalla ohjattuna kuin hekin. Palkan sijaan sain harjoitusjaksosta opintopisteitä, sen jälkeen näytöksistä nimellistä palkkaa. Olen myös yksi niistä onnellisista, joka on opintojeni jälkeen saanut jatkaa samassa talossa - täydellä palkalla. Kiitos osaamiseni ja taitojeni? Ehkä sitäkin. Mutta kaikkein eniten varmasti siksi, että asuin paikkakunnalla ja olen mies tällä hyvin naisvoittoisella alalla.
Työssä oppiminen on äärimmäisen tärkeää aikaa opiskelijalle, sillä vain siellä pystyy näkemään oman alansa juuri sellaisena, hyvässä ja pahassa, jota se ammatissa sitten todennäköisesti tulee olemaan. Usein työharjoittelussa muokkaantuu opiskelijalle myös viimeistään kuva siitä, mitä alallaan todellisuudessa haluaa tehdä, minkälaisessa sekä minkäkokoisessa työyhteisössä toimia ja haluaako ylipäänsä alalle sittenkään. Siksi en missään nimessä ole sanomassa että työharjoittelu olisi huono asia - päinvastoin. Se että opiskelijoita käytetään työharjoittelun nimissä hyväksi, on taas eri asia.
Jos opiskelija esimerkiksi laitetaan työskentelemään rinta rinnan 'ammattilaisten' kanssa, ei opasteta, ei tueta, eikä ohjata työnantajan puolesta, millä oikeudella hänelle sitten maksetaan (reilusti) pienempää palkkaa - jos maksetaan ollenkaan? Turha sanoa, että hänhän on opiskelija, ei vielä valmis ammattiin! Eihän hänen silloin pitäisi olla edes kykenevä työskentelemään firmassa! Ja nyt palkkauksessa en puhu mistään epäpätevyysprosentista vaan oikeasti sellaisista nimellisistä palkkasummista, joilla KUKAAN ei elä, joilla ammattilainen ei edes sormeaa nostaisi. Turhat lupaukset "teet hyvin työsi, niin saatetaan sitten palkata sut oikeesti töihin" ei myöskään paljoa lämmitä, kun tajuat, ettei firmassa yksikään edeltäjä ole sitä kautta hommiin tullut.
"No mutta opiskelijahan saa tukea valtiolta! Ei sille tarvitse maksaa täyttä palkka." No mutta saahan opiskelija täyden palkan työskennellessään iltaisin vaikka Hesburgerin kassalla. Nythän on vain kyse siitä, että sattuu olemaan oman opiskelualansa töissä opiskelijana. Meidän alalla työharjoittelupaikka on vielä itse hankittu. Koulu voi auttaa jonkinlaisilla yhteistyösopimuksilla teattereiden kanssa, mutta silti opiskelijat käyvät läpi saman koelauluprosessin kuin freelancerit. Heidät castataan kyseiseen produktioon. Jokainen ei siis saa automaattisesti harjoittelupaikkaa koulun kautta. Täytämme korkeintaan jonkin kiintiön: "Opiskelijoita valitaan teistä produktioon X määrä." Joka siis tarkoittaa käytännössä: "Valitsemalla opiskelijoita määrä X, firma säästää niin ja niin paljon, kun ei tarvitse palkata ammattilaisia."
Siinä vaiheessa, kun firma - on sitten kyse teatterista tai mistä tahansa muusta yrityksestä - alkaa säästää kuluissa käyttämällä opiskelijoita, mennään mielestäni hyvin vaaralliselle alueelle. Pahimmassa skenariossa kun halvat opiskelijat heitetään opintopisteittensä ansaitsemisen jälkeen pihalle, otetaan sisään uudet, ja sitten taas uudet, jne. Tällä toiminnalla viedään työpaikka - tai jopa useampi - alan oikeilta ammattilaiselta. Nämä työharjoittelijat siis syövät tavallaan omaa tulevaa leipäänsä, polkevat oman alansa palkkoja, eikä tästä asiasta voi tietenkään heitä syyttää! Ja tämä on useammassa teattereissa valitettavasti aivan yleinen käytäntö säästön nimissä.
Nyt tullaan sitten siihen oleelliseen muttaan. Jos firma panostaa resursseja harjoittelijaan, saa heistä 'ylimääräisiä kuluja', esimerkiksi uhraa heihin työntekijöittensä työtunteja, on minusta täysin oikeutettua 'vähentää' tämä opiskelijan palkasta. Toteutuuhan tällöin juuri se olennaisin asia: opiskelijaa opetetaan. Tämä opetus ja sen kautta tuleva oppiminen voidaan ajatella maksettavaksi opintopisteinä, firmalle tuotettu sisältö taas maksetaan palkkana. Koko työssä oppimisen syvin olemus minusta!
Tässä asiassa teatteri on kuitenkin ongelmallinen instituutio, onhan työaikamme näytösten ulkopuolella nimenomaan ohjattua toimintaa, harjoituksia sekä muiden seuraamista. Kysymys kuuluukin, olisiko harjoitusprosessi erilainen, jos ensemble olisi koottu alan ammattilaisista? Ainakaan itse en ole kuullut, että yhdenkään näytelmän harjoitusprosessia olisi esimerkiksi pidennetty siksi, että käytetään opiskelijoita, jotta heidän ohjaamiseen voitaisiin panostaa enempi aikaa ja mahdollistaa koulutuksellinen aspekti. Tulipa kirosana! Se on yleensä ollut pelkkää sanahelinää sekä tokaisuja "No näin se nyt vaan tehdään ammatiteatterissa.". Ei kauhean pedagogista minusta.
Lähinnä tuntuu, että opiskelijoiden käyttö teattereissa on välttämätön paha joka sitten näkyy (jos näkyy) lopputuloksessa. Se on siis teoksen tuotantopuolelta saneltu taiteellinen riski ja säästötoimenpide. Mutta onko oikein, että yleisöltä pyydetään sitten opiskelijatöistä täydet lipunhinnat? Eihän näin toimita esimerkiksi kampaamoalalla. Voit saada opiskelijahintaan Suomen parhaan leikkauksen, mutta asiakasta ei velvoiteta ottamaan rahallista riskiä opiskelijan työn laadusta. Kuinka suuri vastuu opsikelijoilla saisi olla esimerkiksi teatteriteoksesta ennen kuin lipunhintaa tulisi säätää?
"No mutta opiskelijahan saa tukea valtiolta! Ei sille tarvitse maksaa täyttä palkka." No mutta saahan opiskelija täyden palkan työskennellessään iltaisin vaikka Hesburgerin kassalla. Nythän on vain kyse siitä, että sattuu olemaan oman opiskelualansa töissä opiskelijana. Meidän alalla työharjoittelupaikka on vielä itse hankittu. Koulu voi auttaa jonkinlaisilla yhteistyösopimuksilla teattereiden kanssa, mutta silti opiskelijat käyvät läpi saman koelauluprosessin kuin freelancerit. Heidät castataan kyseiseen produktioon. Jokainen ei siis saa automaattisesti harjoittelupaikkaa koulun kautta. Täytämme korkeintaan jonkin kiintiön: "Opiskelijoita valitaan teistä produktioon X määrä." Joka siis tarkoittaa käytännössä: "Valitsemalla opiskelijoita määrä X, firma säästää niin ja niin paljon, kun ei tarvitse palkata ammattilaisia."
Siinä vaiheessa, kun firma - on sitten kyse teatterista tai mistä tahansa muusta yrityksestä - alkaa säästää kuluissa käyttämällä opiskelijoita, mennään mielestäni hyvin vaaralliselle alueelle. Pahimmassa skenariossa kun halvat opiskelijat heitetään opintopisteittensä ansaitsemisen jälkeen pihalle, otetaan sisään uudet, ja sitten taas uudet, jne. Tällä toiminnalla viedään työpaikka - tai jopa useampi - alan oikeilta ammattilaiselta. Nämä työharjoittelijat siis syövät tavallaan omaa tulevaa leipäänsä, polkevat oman alansa palkkoja, eikä tästä asiasta voi tietenkään heitä syyttää! Ja tämä on useammassa teattereissa valitettavasti aivan yleinen käytäntö säästön nimissä.
Nyt tullaan sitten siihen oleelliseen muttaan. Jos firma panostaa resursseja harjoittelijaan, saa heistä 'ylimääräisiä kuluja', esimerkiksi uhraa heihin työntekijöittensä työtunteja, on minusta täysin oikeutettua 'vähentää' tämä opiskelijan palkasta. Toteutuuhan tällöin juuri se olennaisin asia: opiskelijaa opetetaan. Tämä opetus ja sen kautta tuleva oppiminen voidaan ajatella maksettavaksi opintopisteinä, firmalle tuotettu sisältö taas maksetaan palkkana. Koko työssä oppimisen syvin olemus minusta!
Tässä asiassa teatteri on kuitenkin ongelmallinen instituutio, onhan työaikamme näytösten ulkopuolella nimenomaan ohjattua toimintaa, harjoituksia sekä muiden seuraamista. Kysymys kuuluukin, olisiko harjoitusprosessi erilainen, jos ensemble olisi koottu alan ammattilaisista? Ainakaan itse en ole kuullut, että yhdenkään näytelmän harjoitusprosessia olisi esimerkiksi pidennetty siksi, että käytetään opiskelijoita, jotta heidän ohjaamiseen voitaisiin panostaa enempi aikaa ja mahdollistaa koulutuksellinen aspekti. Tulipa kirosana! Se on yleensä ollut pelkkää sanahelinää sekä tokaisuja "No näin se nyt vaan tehdään ammatiteatterissa.". Ei kauhean pedagogista minusta.
Lähinnä tuntuu, että opiskelijoiden käyttö teattereissa on välttämätön paha joka sitten näkyy (jos näkyy) lopputuloksessa. Se on siis teoksen tuotantopuolelta saneltu taiteellinen riski ja säästötoimenpide. Mutta onko oikein, että yleisöltä pyydetään sitten opiskelijatöistä täydet lipunhinnat? Eihän näin toimita esimerkiksi kampaamoalalla. Voit saada opiskelijahintaan Suomen parhaan leikkauksen, mutta asiakasta ei velvoiteta ottamaan rahallista riskiä opiskelijan työn laadusta. Kuinka suuri vastuu opsikelijoilla saisi olla esimerkiksi teatteriteoksesta ennen kuin lipunhintaa tulisi säätää?
Tästä tullaankin toiseen tärkeään aiheeseen. Opiskelijoiden työtehtävät voivat olla teatterissa hyvin moninaiset: replikoimattomista joukkokohtauksista tanssivaan ja/tai laulavaan ensembleen, solistisiin laulu-, soitto- tai tanssitehtäviin, pieniin rooleihin, isompiin rooleihin, päärooleihin, understudy-tehtäviin... Missä vaiheessa opiskelijaa ei enää voida pitää opiskelijana vaan hänet tulisi - myös palkkauksen näkökulmasta - kohottaa vierailijan statukseen, samalle linjalle vastanäyttelijänä mahdollisesti toimivan ammattilaisen kanssa? Koska eihän tätä alaa, edelleenkään, tehdä millään paperinpalalla! Se näkyy palkassasi vain jos olet "työharjoittelusopimuksella" töissä, muuten olet freelaner - oli sinulla paperinpala tai ei.
Sääntöjä ei ole. Ei ainakaan riittävästi poistamaan ja valvomaan yllä kuvailemiani porsaanreikiä. Tai sitten niistä ei tiedoteta, niistä ei välitetä, niitä ei uskalleta kyseenalaistaa. Voidaanko mitään raameja edes luoda? Ja kenen tulisi ottaa ne säädettäväksi? Ammattiliiton? Opiskelijoiden edustajien? Opetusministeriön? Myös työnantajaliitoilla on varmasti painava sananen sanottavanaan aiheesta. Vai annetaanko työharjoittelun - työkentästä riippumata - jatkua samanmoisena villin lännen temmellyskenttänä?
Ymmärrän teattereita, jotka painivat taloudellisessa ahdingossa vyö kireänä ja ymmärrän sekä opiskelijoita että ammattilaisia. Se mitä kuitenkin toivoisin enemmän aiheen tiimoilta on avoimuus. Ja tämänkaltaisen (puoli)ilmaisen orjatyövoiman käyttämisen loppuminen. Työharjoittelija ei ole säästötoimenpide! Se on vastuun ottamista.
Sääntöjä ei ole. Ei ainakaan riittävästi poistamaan ja valvomaan yllä kuvailemiani porsaanreikiä. Tai sitten niistä ei tiedoteta, niistä ei välitetä, niitä ei uskalleta kyseenalaistaa. Voidaanko mitään raameja edes luoda? Ja kenen tulisi ottaa ne säädettäväksi? Ammattiliiton? Opiskelijoiden edustajien? Opetusministeriön? Myös työnantajaliitoilla on varmasti painava sananen sanottavanaan aiheesta. Vai annetaanko työharjoittelun - työkentästä riippumata - jatkua samanmoisena villin lännen temmellyskenttänä?
Ymmärrän teattereita, jotka painivat taloudellisessa ahdingossa vyö kireänä ja ymmärrän sekä opiskelijoita että ammattilaisia. Se mitä kuitenkin toivoisin enemmän aiheen tiimoilta on avoimuus. Ja tämänkaltaisen (puoli)ilmaisen orjatyövoiman käyttämisen loppuminen. Työharjoittelija ei ole säästötoimenpide! Se on vastuun ottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti