lauantai 16. marraskuuta 2013

Teatterin hiljaiset työmyyrät

Sateisen marraskuun aikana kaikenlaiset valonpilkahdukset ovat ihmismielelle tärkeitä. Siksi haastan sinut antamaan tänään kiitoksen sille, jolle se kuuluu. Anna se vielä sellaiselle ihmiselle, joka tekee työnsä hyvin, mutta ei siitä kuule yleensä positiivista palautetta. Sellaiselle, jota kyllä kärkkäästi haukutaan, jos pienikin homma on tehty huonosti, mutta jonka tulisi yleensä elää sillä kiitoksella, että kukaan ei vaan sanonut mitään.

Tällaisia työntekijöitä löytyy varmasti joka alalta. Mutta teatteri jos mikä on täynnä näitä 'hiljaisia työmyyriä'. Esiintyjät, ohjaajat, taiteellisen työryhmän jäsenet - Meille virtaa kukkia ja sampanjaa, me pokkaamme ensi-illan päätteeksi ja meitä kiitellään vuolaasti maljapuheissa. Ihmisten silmissä me luomme esityksen, ilman meitä teatteria ei olisi.

Mutta entä sitten ne hiljaiset?



Auta armias, jos rekvisiitta on hävyksissä! Tai näyttelijällä ei olekaan lavalla sitä tavallista valospottiaan. Roolivaatteet repeävät, tuoleja on lavalla yksi liian vähän, pukuhuoneen roskista ei ole tyhjennetty, peruukki irtoaa, saunaa ei ole lämmitetty, lehtimainoksessa on väärät päivämäärät, suihkutilassa ei olekaan meikinpoistoainetta... Teatteri on vaativa työpaikka ihan kaikille, ja jos et hommaasi ole hoitanut hyvin, saat kuulla palautetta välittömästi - enemmän tai vähemmän tulikivenkatkuiseen sävyyn. Tietyllä tasolla onkin ihan totta, että jos olet liian herkkänahkainen, tälle alalle ei ole tulemista. Ja tämähän ei koske pelkästään talon esiintyjiä.

Mutta saako hiljaiset kiitosta. Harvemmin. Jos kaikki sujui kuin tanssi ja kaikki oli niin kuin pitää, esiintyjä pokkaa leveä hymy kasvoillaan lahjoinensa, onhan hän jälleen tehnyt elämänsä suorituksen ja saanut yleisön poistumaan katsomosta kyynel silmänurkassa. Kuka siinä vaiheessa muistaa, että lavasteet tulee purkaa, seuraavan teoksen vaaterekit vielä siirtää näyttämön sivustalle, peruukit huoltaa, meikkisiveltimet pestä...... Menikö esitys hiljaisten osalta hyvin? Ai kukaan ei sanonut mitään? No meni kai sitten...

Ole hyvä työkaveri ja kiitä osaavaa työtoveriasi yli ammattinimikerajojen. Se lämmittää vähintään yhtä paljoin kuin pikkujouluglögi - todennäköisesti enemmän.

2 kommenttia:

  1. Siistijöitä ei mainita ikinä missään, ei käsiohjelmissa eikä kiitoksissa. Vaikka ilman siistijöitä moni asia teatterissa olis kaaoksessa niin yleisöllä kuin esiintyjillä.Siistijät todelliset hiljaiset työmyyrät!

    VastaaPoista