sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Miksi me ollaan niin pirun suomalaisia!

Yksi töistäni on toimia Lahden Gospelkuoron johtajan assarina. Se on oikeasti ihan sairaan kivaa. Kuorolaiset ovat jo pitkän linjan harrastajia, joilta voi vaatia ja odottaa aika paljon. Ja heidän kanssaan saa tuloksia aikaan, kun vain jaksaa pyytää, muistuttaa, rohkaista ja välillä vähän uhkaillakin. ;)

Kaikkein eniten kuoron kanssa tehdään töitä oikeanlaisen gospel-saundin löytämiseksi. Toisin sanoen, yritämme saada suomalaiset aikuiset laulamaan kuin afroamerikkalaiset soul-kuninkaat ja -kuningattaret. Se vaatii kehtaamista. Se vaatii heittäytymistä. Se vaatii luovaa hulluutta. Se vaatii sitä, että uskaltaa mennä oman överi-rajan tuolle puolen, ja reippaasti! Meitä ei ole kasvatettu sellaiseen lauluperinteeseen, meidän geneettinen perimämme ei välttämättä tue sellaista äänenmuodostusta, eikä meillä tosiaankaan ole lupa sooloilla rivissä. Olemmehan niin pirun suomalaisia.

Pohjoismaissa vallitsee hyvin vahvana Janten laki "Älä kuvittele, että olet parempi kuin muut". Lakiin kuuluu myös monia muita pykäliä samassa hengessä, mutta tunnistatte varmasti kaikki mistä on kyse. Ja miettikääpä sitten kuinka rajoittavaa tuollainen ajattelu on taiteilijalle. Ettei vaan erottuis massasta. Ettei vaan ajateltais, että on nokka pystyssä ja kusi noussu päähän. Kynttilää pidetään vakan alla ihan piruuttaankin, ettei vaan kadotettais hankittuja ystäviä ja pilata tulevia työsuhteita ylimielisen egoilun tuloksena.

Gospelissa sinun täytyyy erottua. Sanotaankin, ettei gospel-laulussa ole oikeaa tai väärää, sitä lauletaan juuri siten, miten henki sillä hetkellä sattuu puhuttelemaan. Tottakai kuorossa meillä on oma saundi-ihanteemme ja tietyistä esimerkiksi rytmisistä asioista yritämme pitää kaikki yhdessä kiinni. Mutta toivomuksemme on silti, että jokainen kuorossa ajattelisi olevansa kuin solisti - vapaa ilmaisemaan omalla tavallaan. Siitä syntyy minusta se gospelkuoron - ja myös musikaaliensemblesaundin - terä ja helinä.

Ajattelutapa koskee myös ensemble-näyttelemistä. Sinulle on toivon mukaan ohjaaja antanut raamit, asemoinnin, sekä kuvitteellisen maailman, jonka sääntöjen puitteissa näytellä. Ja sitten sinun tulisi olla yksilö. Kun opetan tanssia, olen myös useasti sanonut oppilailleni, että älkää olko niin pirun suomalaisia vaan kaivakaan esille iso musta nainen sisältänne ja work it - Ole oman musiikkivideosi tähti. Ja ne muut siinä teidän ympärillä, ne on vaan ne sinun palkkaamat taustatanssijasi.

Meillä Suomessa sellaisesta harmaasta hiirulaisuudesta on tehty ihmeellinen hyve. Ja myönnän olevani itsekin Janten lain ajatusmaailman vanki. Minua häiritsee ihmiset, jotka uskaltavat röyhkeästi ottaa oman tilansa ja paikkansa tässä maailmassa. Salaa kuitenkin haluaisin olla kuin he.

Kun ensimmäistä kertaa tulin Helsingfors Svenska Teaternissa La Cage Aux Folles -musikaalin sound checkiin ja kuulin kuinka Ruotsista tulleet musikaaliartistit kukin vuorollaan revittelivät omaa repertuaariaan äänimiehen tarkastaessa heidän mikrofoniensa tasoja - siis perinteisen suomalaisen häpeilevän "yks, kaks - yks, kaks - juu, juu, juu - tsah, tsssah" mökeltelyn sijaan... Olin tullut kotiin!

Mutta se onkin sitten ollut ainoa työpaikka, jossa olen kehdannut itse tehdä samaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti